Kotiteollisuus

a
Repivä yksinäisyyden tunne.

Liikun kuin olisin uni tai yö
Tämä jäätävä talvi ikuisesti häntäänsä syö.

Raahaan
Elämääni kuin kivirekeä perässäni
Kannan
Uniani, haaveitani, toiveitani selässäni
Ja olen niiden ulkopuolella.

Pian herään talviunestani
Kaikki on kuin ennenkin!

Pian herään unestani
Ennemmin tai myöhemmin!

Herään talviunestani
Kaikki on kuin ennenkin!

Kaikki on kuin ennenkin!

Kaikki on kuin ennenkin!


2. Arkunnaula

Maailma on kuoleman odotushuone
Ja nimeäni
Odotan sen penkillä kylmällä.

Takaa verhojen katselen kuinka te
Sotkette maailmaani
Sille sotkulle vain nauretaan ylhäällä.

Tämä maa on tyhjyyttä täynnä
Täynnä kuolon ääniä
Ankara tuuli taivaalta raivaa
Esiin kylmiä tähtiä
Viimeistä arkunnaulaa
Juuri äsken naulattiin
Ja lapsikuoro haudalla laulaa:
"Olkoon sitten niin".

Te olette niin pirun nuoria
Teitä vain naurattaa
Viihdytte, vaikka maailma on pielessä.

Minä käyn neljättäkymmentä ja
Arkku on jo ostettuna
Ja hautapaikka aivan kirkon vieressä.

Ja minä luovutan
Luovutan
Luovutan ja jään
Viimein lepäämään
Lepäämään
Arkkuun viileään.


3. Iankaikkinen

Yö kestää vuorokauden
Eikä lopu sittenkään
Kellon viisarit liikkuvat, mutta aika ei
Liiku mihinkään.

Silloin ikävä kävelee sisälle
Vaikkei kukaan pyytänyt sitä peremmälle
Se istuu alas, se istuu vielä
Syliänikin syvemmälle
Ja syvemmälle.

Iankaikkinen
Kulkee isäntänä pelloillaan
Ihmisen sielu taskussaan
Ihmisen sydän rinnassaan.

Kuoleman jälkeen on elämää
Olen todisteena siitä
Olen kuollut kerran ja toisenkin
Eikä sekään riitä.

Enkä minä tätä kirjoittanut
Tämän kirjoitti ikävä tai kaiho
Ja pisarana sateessa on
Yhden ihmisen rakkaus tai raivo.


4. Kadonneet

Tyhjään pihaan
Katselet ikkunasta
Päivääsi vihaat
Vaikka on aamu vasta
Aamusta iltaan
On liian pitkä matka
Tahtoisit luovuttaa
Pää käskee: jatka.

Mietin kuka olet
Mitä teet työksesi
Oletko kotiäiti
Ja onko miehesi
Juurtunut, mädäntynyt
Sohvaan kii
Samalla kun sinä
Katoat haaveisiin.

Kadonneet kiertävät kuuta karkuun
Ja huomista, sen tuomista
Suruista tai iloista eivät saa mitään
Aurinko palaa, se valaa
Kaunista maatamme, ja saatamme
Huomata kuinka sen mullasta itää
Ei mitään!

Tuon tuulipuvun alla
On kauneus piilossa
Sitä ulkoilutat
Leikkipuistossa
Kerran viikossa
Tila-autolla kaupunkiin
Tahtoisit eksyä
Kauppakeskuksiin.

Samalla raivolla
Läpi vuorien
Samoilla lauseilla
Läpi vuosien
Näin elämä yrittää
Meitä lannistaa
Jos mikään muutu ei, me
Tänne katoamme.


5. Ukko Perkele

Hän raivaa uuden tien
Yli isiemme luiden
Kerta kerran jälkeen korjaa
Veripelloilta sadon uuden.

Tuonen ukko, koukkusormi,
Takkuturpa, sarvipää, yön mustan kutoja,
Mustahammas, karvahäntä,
Tuonen joen vaskiverkon
Ikuinen punoja.

Kukaan ei huomaa yötä
Pimeän keskellä
Kukaan ei huomaa yötä
Kukaan ei välitä.

Ruttoa rumempi, kavalampi kauppiasta
Kylmässä sylissään tuudittelee ihmislasta
Ukko Perkele voiton vie maailmasta
Kylmässä sylissään nukuttelee ihmislasta.

Sen sylissä nukkuvat lapset
Ja nukkuu koko kansa
Se lupaa maailmamme
Ikuisesti kantavansa.

Avunhuuto pisara on meressä
Rukous veripisarana veressä
Juokse karkuun, ja se minkä taakse jätät
Onkin pian vastassa edessä.

Kukaan ei huomaa.


6. Tuonelan Koivut

Hukun tämän tien tyhjyyteen
Keskelle korkeiden talojen
Jotka kohoavat taivaisiin
Koteina Jumalan kuvien.

Jotka joivat nuoruuden lähteestä
Jotka rakensivat onnelan
Mut eivät löytäneet ihmistä sieltä
Löysivät pitkän, piinallisen kuoleman.

Vierii kyynel, vierii toinen, vierii
Silmistä vesi veden jälkeen
Rinnoilta helmoille, helmoilta
Joeksi ja joesta järveen
Järvi syvä kuin synkin suru on
Musta kuin yötaivas pimeä
Tuonelan koivut, lehdettömät
Kuiskivat meidän kahden nimeä.

Tuntematonta maisemaa kuljen
Teen matkaa toivoen
Väsyneenä jään lepäämään
Katveeseen Tuonelan koivujen.

Sanoisit jotain, tekisit jotain
Jotta herätä saisin
Jotta Tuonen teiltä, sen vainioilta
Saisin elämäni takaisin.


7. Kaksin Käsin

Pirun viulu soi
Sen tahdissa laulamme, tanssimme joka ilta.

Piru nauraa meille,
Se reppumme täyttää turhilla unelmilla – saavuttamattomilla.

Täytyy elää vaan
Meitä Piru vie ja se tie
On kuin kauhoisi paskaa kaksin käsin
Paetaan kuolemaa
Ikuisesti elää se, joka kerää
Kaikkea kaksin käsin.

Ota kiinni mistä saat
Kauho kaikkea, hekumoi ikuisesta elämästä.

Sitä himoa taas tyydytät
Vaikka tulet sitä tyydyttämästä - revipä iloa tästä.

Minä nukun kuin koira, ja lopulta
Pahaan uneen herään
Siinä esi-isämme eivät enää
Jaksa itkeä lastensa perään.


8. Kummitusjuna

Pari vuotta
Vanhensi minua
Ainakin kymmenellä
Nyt en voi kuin ihmetellä
Kuinka nopeasti
Ohi kiitävät
Tutut ja vieraat maisemat
Uudet ja vanhat asemat.

Uni laskee peiton
Elämäni ylle
Ja taas kaikki sekoittuu
Kunnes viimein erottuu
Mies, joka kantaa
Itkemätöntä itkuaan
Läpi kylmän maan
Uudestaan ja uudestaan.

Kummitusjuna!
Sinne kirottuna
Istun noiduttuna.

Katselen aamuyötä
Junan ikkunasta
Aamukasteisia,
Usvaisia peltoja
Näen itseni
Usvan keskellä
Yksin seisomassa
Uudella asemalla.


9. Pullon Henki

Himo on sokea
Janoinen koira helvetistä
Se on viinapiru, pahan tuoja
Murheen ikuisen luoja.

Ja mikään ei muutu
Vaikka toivot niin
Vaikka kannat minua
Niihin unelmiin.

Joita vieläkin elätät
Joihin uskottiin
Ennen kuin eksyin tähän
Saatanan labyrinttiin.

Luoja varjele vakainen
Jumala ikuinen kaitse
Todista, että mul on henki
Torju Perkele pahainen
Piru katala piekse
Tukehduta pullon henki.

Kuljen Helvetissä
Sen karussa maisemassa
Kuivia huuliani hioo
Tuoppien tuoma toivo.


10. Aamu

Kuten kansa on
Hukassa ilman johtajaansa
On maailma
Eksynyt ilman Jumalaansa.

Jaettiin viisi leipää
Jaettiin kaksi kalaa
Se saakin riittää, sillä
Ihmeidentekijä ei palaa.

Aamu on
Kuin pesä jonkin oudon linnun
Hauraana korkealla
Se keikkuu
Latvassa lahon puun ja kylmän tuulen
Riepoteltavana.

En nukuta
Lastani enää saduilla
Kuuntelemme, kuinka
Valloittajat marssivat kaduilla.

Aatteen, uskonnon, rahan
Nimissä kaiken pahan
Saamme niellä, nielemme hevosen
Ja sen nahan.

Aamu on
Kuin pesä jonkin oudon linnun
Hauraana korkealla
Se keikkuu
Latvassa lahon puun ja kylmän tuulen
Riepoteltavana
Tai soitin
Yön pimeydestä rakennettu
Kielinään roudan hiukset
Seiteistä aamukasteisista kasattu
Soiden kuin kuoleman kielet.

Tuonelan soitin soi
Romuluinen kantele helisee
Yö sakenee, ja pakenee
Viimeiset valon säteet
Kun kuolon kädet meitä hyväilee.


11. Unilaulu

Yö tuudittelee lasta
Joka ei tiedä maailmasta
Ei tajua taakkaa näillä
Isän isoilla olkapäillä.

Kuolema tyynynäsi
Pehmeänä pääsi alla
Ympärillä pahuus juhlii
Sua odottelee kaikkialla.

Yötaivaan kirkkaat tähdet
Kylmyydellään meille nauraa
Kun joskus kotoa lähdet
Pihapuiden linnut laulaa.

Kuolema tyynynäsi
Pehmeänä pääsi alla
Ympärillä pahuus juhlii
Sua odottelee kaikkialla.

Ja Kuolema tyynynäsi
Pehmeänä pääsi alla
Ympärillä pimeys juhlii
Voittoansa kaikkialla.